Saints Row IV

Julkaistu: 2013
Alustat: PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One, (Linux)
Kehittäjä: Volition
Julkaisija: Deep Silver
Pelimoottori: Havok

Saints Row IV on alunperin lisärinä startannut, sittemmin jatko-osaksi paisunut peli. Lisäriltä se valitettavasti tuntuukin.

Shaundi vs. Shaundi.

Päätin ruveta presidentiksi
Saints Row IV alkaa mielenkiintoisista lähtökohdista. The Bossista on tullut USA:n presidentti, ja Valkoisesta talosta on tullut Saintsien virallinen bilemesta. Kaikki menee kuitenkin pian päin per... peppua, kun alienit hyökkäävät maahan ja tuhoavat sen. The Boss ja kumppanit lähtevät tietysti kostoretkelle.

Saints Row IV käy läpi melkein kaikki pelisarjan aikaisempien osien hahmot ja osan tapahtumista. Mukana ovat niin vanha kuin uusi Shaundi, Johnny Gat sekä kaikki vanhat pomot. Näistä revitään sitten kekseliästä huumoria suuntaan jos toiseenkin.

Saintsien yksinkertainen tehtävä on pelastaa tuhoutunut maaapallo ja antaa samalla turpiin uudelle pääpahikselle, Zinyakille. Zinyak on ehkä pelisarjan paras hahmo, hienosti kirjoitettu alien tuntuu suuren kuningaskuntansa selvältä yksinhallitsijalta. Zinyak kommentoi Saintsien tekemisiä ja häiritsee näitä parhaansa mukaan.

Mulla ois jano, Paul.

Steelport Simulator 2013
Maailman tuhouduttua Saintsit joutuvat Steelportin simulaatioversioon, jonka sisällä he pyrkivät pääsemään lähemmäs Zinyakia. The Boss ajaa, lentää ja juoksee tiensä läpi synkän alienien hallitseman metropolin. IV tuo uutena lisänä nimittäin supervoimat, joiden avulla simulaattorissa tehdään jos jonkinlaista tuhoa. Varsinkin autot jäävät lähinnä statisteiksi, sillä The Boss juoksee nopeammin kuin yksinkään pelin auto. Myös talojen yli pystyy hyppimään, joten miksi tuhlata bensaa?

Virtuaalisessa Steelportissa uhkan muodostavat lähinnä Zin-joukot, joita on ripoteltu sinne tänne. Poliisit ovat vain nukkeja, joista ei ole oikeaa uhkaa. Taisteluista pääsee usein myös juoksemaan karkuun, joten vaikeuksia ei ainakaan pienempiä vihollisjoukkoja vastaan tule. Taisteleminen on samaa kuin edellisissä osissa, headshot tappaa kerrasta. Mukana on nyt myös alien-aseita, jotka ovat hieman tehokkaampia kuin normipyssyt, mutta eivät huomattavasti. Uusista aseista mielenkiintoisin on dubstep-gun, jolla laitetaan massat tanssimaan!

Saints Fighter IV

Laita Haddaway soimaan
Saints Row IV on hieman tyhjän oloinen. Vaikka Steelport on värjätty tummiin sävyihin ja uutta tekemistä on kaikkialla, tuntuu se silti lähinnä vain kulissilta jossa liikutaan kohti seuraavaa tehtävää. Ylipäätään Saints Row IV tuntuu kolmosen ylipitkältä lisäriltä, vaikka juonikin on yllättävän hyvä ja osittain jopa järkevä. Ajotuntumakin on yhä aivan kamala.

Saints Row IV:n parasta antia ovat monet viittaukset muihin peleihin, kirjallisuuteen ja elokuviin. Myöskin oikeasta elämästä tutut kappaleet, kuten klassinen What Is Love? tuovat peliin aivan oman fiiliksensä. Hahmojen keskinäistä naljailua on hauska seurata, ja varsinkin Piercen ja The Bossin duetot ovat hauskaa kuunneltavaa.

Saints Row IV tuntuu pahasti kierrätykseltä ja hätäisesti kasaan vedetyltä, mutta kyllä sitä silti ihan mielellään pelaa. Iso miinus siitä, että jokin pelin visuaalisessa ilmeessä saa pääni kipeäksi varsinkin pidemmissä pelisessioissa.

+ Hauska
+ Zinyak
- Sitä samaa kuin ennenkin
- Ajotuntuma
- Turhan oloinen maailma
- Tekoäly

Saints Row: The Third

Julkaistu: 2011
Alustat: PC, PS3, Xbox 360
Kehittäjä: Volition
Julkaisija: THQ
Pelimoottori: Havok

Mitä tapahtuu, kun kehittäjät päättävät tehdä Saints Row 2:lle jatko-osan, jossa ei ole päätä eikä häntää? Tapahtuu The Third.

Päähenkilö voi puhua vaikkapa zombia.

Suurempi kuin Fox
Saintsit ovat nousseet julkisuuteen tuotteistamalla itsensä. Utopiaa ei kestä kuitenkaan kauaa, sillä mihin rikollinen pääsisi tavoistaan? Epäonnistuneen pankkiryöstön jälkeisten tapahtumien jälkeen Saintsit löytävät itsensä Steelportista, jossa on myöskin menossa jengisota. Pian Saintsit ovat tässä mukana.

Saints Row: The Third on aivan älyttömän hauska peli. Monet tehtävät ovat aivan käsittämättömiä, kadulla ihmiset tekevät mitä sattuu, ja pelihahmo voi puhua vaikka zombia. Sivuhahmot ovat hyvin kirjoitettuja, ja muiden jengien johtajilla tuntuu olevan kaikilla jotain Saints-jengiä vastaan.

''Olisiko sinulla hetki aikaa puhua vapahtajastamme The Bossista?''

Goodbye, Gat
Saints Row: The Thirdin taistelut ovat viihdyttäviä, vaikka tekoäly onkin hieman pihalla. Tätä paikkaa aseiden päivitysmahdollisuus sekä lukuisat hullunkuriset aseet ja ajoneuvot, joilla taisteluista saa täysin sekasortoisia. Muiden jengien omalaatuiset aseet ja taistelutavat ovat myöskin kasvattamassa immersiota.

Steelport valloitetaan alue kerrallaan, jolloin kadut täyttyvät Saintsien rivijengiläisitä, joita voi kutsua mukaan taisteluun. Enimmillään apulaisia voi olla kolme.

Saintsit myös tienaavat rahaa ostamalla kauppoja ja yrityksiä. Loppupelissä rahaa tulee joka aukosta sisään, ja tunnne rikkaan jengin johtajana olemisesta vahvistuu.

SE OLI VIUHAHDUS!

Negative, sir
The Third ei valitettavasti ole täydellinen peli. Ajotuntuma ja kontrollit ovat oikeastaan surkeita, eikä tekoäly ole mitenkään parhaasta päästä. Varsinkin loppupelissä ''The Bossista'' on muodostunut niin ylivoimainen hahmo kaikkine päivityksineen, ettei rivivihollisista ja poliiseista oikein ole enää mitään vastusta.

Saints Row: The Third on jokatapauksessa yksi hauskimpia pelejä, joita olen pelannut. Kannattaa tutustua, Saintsit ovat sympaattinen joukkio!

+ Hauska
+Maailma
+ Viholliset
+ Aseet
- Kontrollit

Saints Row 2

Julkaistu: 2008
Alustat: PC, PS3, Xbox 360
Kehittäjä: Volition Inc, CD Projekt
Julkaisija: THQ
Pelimoottori: Havok

Oletko aina unelmoinut omasta katujengistä, huumekaupasta ja silmittömästä väkivallasta? Jos olet, niin tässä on etsimäsi peli.

Saints Row 2 on vakavahenkinen peli.

Pyhä jengi
Saints Row 2 tekee pelaajasta Saints-katujengin pomon. Saintsit ovat pahasti alakynnessä kaupungin jengien välisessä taistelussa, mutta pelin aikana pelaaja ohjaa Saintsit kohti huippua.

Saints Row 2 sisältää paljon taistelua niin poliisia kuin muita jengejä vastaan. Taisteleminen on viihdyttävää, välillä ehkä hiukan könkköjen kontrollien takia ärsyttävää. Pomotaistelujakin löytyy, mutta ne ovat lähinnä tylsiä ja pelin teeman rikkovia.

Kakkos-Saints on paljon vakavempihenkinen kuin jatko-osansa. Vaikka melkein kaikki älyttömät hahmot ja sivutekemiset ovatkin jo mukana, ei peli ole kuitenkaan sellaista aivotonta paahtoa kuten esimerkiksi The Third. Saints Row 2:ssa aistii vielä GTA:n perinnön vahvasti.

Saints Row 2 opettaa huonoja tapoja.

Pyhä pomo
Saints Row 2:n grafiikka on ihan hyvää. Konsolitausta näkyy tyhyytenä ja osittain heikkoina tekstuureina, mutta tämä ei menoa hidasta. Ajotuntuma on mitä on, välillä ajoneuvoja ei saa mitenkään kontrolliin.

Pelimaailmana toimiva Stillwaterin kaupunki on kiinnostava ja täynnä hauskoja yksityiskohtia. Kaupunkia valloitetaan alue kerrallaan, tavoitteena saada Saintsit kaikkialle. Pelaaja myös päivittää omia tukikohtiaan.

Saints Row 2 on hauska avoimen maailman räiskintä, jonka parissa ei taatusti tule tylsää.

+ Viihdyttävä
+ OK tarina
+ Maailma
- Konsolitausta
- Liikaa lisäpuuhaa
- Kontrollit
- Ajoneuvot
- Pomotaistelut

Everlasting Summer (Бесконечное лето)

Julkaistu: 2013 (Russian), 2014 (English)
Alustat: PC, Mac, Linux, Android
Kehittäjä: Soviet Games
Julkaisija: -
Pelimoottori: Ren'Py

Everlasting Summer on erittäin mielenkiintoisella juonella (ja paljaalla pinnalla) varustettu visuaalinen novelli itänaapuristamme. Peliä kuvaa hyvin jo kehittäjän nimikin, Soviet Games.

Tämä selvä.

Kesäleirille
Everlasting Summerissa päähenkilö herää normipäivän päätteksi mystisestä bussista. Pian hän löytää itsensä vanhanaikaiselta Neuvostoliiton pioneerileiriltä, missä kaikki ei ole niinkuin pitäisi. Päähenkilö, Semyos, tutustuu leirin asukkaisiin, joista hahmoina esiin nousevat parhaiten teini-ikäinen punatukka Ulyana, hiljainen Lena ja töykeä Alisa. Kaikki hahmot ovat persoonallisia ja osa jopa vihattavia; kirjastossa työskentelevä Zhenya, joka sai ainakin itseni ärsyyntymään jatkuvasti.

Hahmojen välillä viriää pientä romantiikkaa, ja tuntuu että jokainen naispuolinen hahmo on vähän ihastunut Semyomiin. Pelaaja voi kuitenkin päättää kenen mukaan lähtee, jolloin juoni mukautuu tämän mukaan.

Everlasting Summerissa on monta vaihtoehtoista tarinapolkua ja lopetusta, ja kaikkea ei voi kokea yhdellä pelikerralla. Muutamassa kohdassa pelaajalle annetaan mahdollisuus valita mitä tehdä, ja tämä voi olla koko tarinan kannalta ratkaisevaa.

Juonta en rupea spoilaamaan sen enempää.

Enpä olisi halunnutkaan... Niisk...

Pälä pälä pälä
On Everlasting Summerilla heikkoutensakin. Semyom ajattelee aivan liikaa ja turhia asioita, eikä tämä ole päähenkilönä mitenkään pidettävä. Peli tuntuu myöskin välillä unohtavan pelaajan valintoja, ja jotkut tapahtumat tuntuvat täysin irrallisilta. Myöskään omalle kohdalleni osunut lopetus ei tuntunut toimivan, se lähinnä töksähteli ja jätti keskeneräisen fiiliksen. Mutta ehkäpä se oli tarkoituskin?

Everlasting Summerin parhaita puolia on kattava äänimaailma sekä visuaalisuus. Musiikit ovat nautittavia ja taustat täynnä pieniä yksityiskohtia, ja grafiikat huolella mietittyjä. Hahmojen vaihtuvia ilmeitä on hauska seurata.

Everlasting Summer on mielenkiintoinen visuaalinen novelli, joka ei ole täydellinen, mutta silti nautittava kokemus. Koukuttava se ainakin on, pelasin koko nelisen tuntia kestävän teoksen läpi yhdessä illassa!

+ Kiinnostava tarina
+ Hahmot
+ Musiikki ja äänet
- Välillä könkkö
- Päähahmo

Team Fortress 2

Julkaistu: 2007
Alustat: PC, Mac, Linux, Xbox 360, PS3
Kehittäjä: Valve Corporation
Julkaisija: Valve Corporation
Pelimoottori: Source

Team Fortress 2 on kokenut vuosien aikana melkoisen muodonmuutoksen. Kun ensimmäisen kerran pelasin TF2:ta vuosia sitten, se oli vielä maksullinen, hattuinvaasio ei ollut alkanut ja pelimuotoja ja karttoja oli vain kourallinen. Nyt, vuonna 2015, pelistä on tullut Free 2 Play, hattuja ja muuta oheissälää on enemmän kuin kukaan jaksaa laskea, yhteisö on vahvasti mukana pelin kehityksessä ja pelimuotoja alkaa olla jo ihan riittävästi. Mukana on jopa CO-OP!

TF2 opettaa uimaan.

''Heavy feels funny''
TF2 on pohjimmiltaan perinteinen arcaderäiskintä yhdeksällä suljetulla hahmoluokalla, joilla jokaisella on oma tehtävänsä. Medic parantaa, Spy napsii vihollistiimin tarkka-ampujia ja Engineer esimerkiksi suojaa omaa komentopistettä. Hahmot ovat riittävän erilaisia ja toimivat hyvin yhteen, ja jokainen löytää varmasti oman suosikkinsa.

Tietyt pelimuodot valitettavasti suosivat tietynlaisia hahmoja, mikä voi aiheuttaa esim. sen, että puolet tiimistä on Scoutteja. Ennen vanhaan monilla servereillä oli rajoituksia mm. Snipereiden määrästä, mutta nykyään F2P-kansan keskellä virallisilla servuilla näin ei ole, mikä saa välillä hermot kireälle.

F2P-pohjaisuus aiheuttaa myös sen, että välillä pelit ovat epäreiluja; vastapuolella on hyvin yhteen pelaavia TF-veteraaneja, ja omalla puolella lähinnä vaihteluun ja hattujen craftaamiseen keskittyviä venäläisiä. Taistele siinä sitten yksin koko vihollistiimiä vastaan!

TF2 opettaa seisomaan jonossa.

''Boink!''
TF2 on melkein kymmenisen vuotta vanha peli, mutta se on silti monella tapaa nykyaikainen. Hahmojen asusteita pystyy muuttamaan lukuisilla eri tavoilla, ja peliin on ympätty niin videoeditoria kuin ns. juhlakausi-päivityksiä ja -tapahtumia. Jouluna TF2 kietoutuu lumeen, Halloweenina vereen.

TF2 on graafisesti hyvän näköinen. Ikivanha Source-pelimoottori pyörittää peliä kauniisti, ja sarjakuvamainen ulkoasu takaa sen, että grafiikka vanhenee hitaasti verrattuna realistisiin militaristiräiskintöihin. Jatkuvat päivitykset pitävät myös huolen siitä, että efektit ja äänimaailma pysyvät tuoreina.

Pari vuotta sitten lisätty Mann vs. Machine -pelimuoto toi peliin yhteistyötilan, jossa yhdeksän hengen tiimi taistelee alati kovenevaa robottiarmeijaa vastaan. Itse en ole kauheasti innostunut kyseisestä pelimuodosta, se ei jotenkin vaan sovi TF2-muottiin ja random-porukalla siitä tulee lähinnä sählinkiä. Ne harvat kerrat kun on saanut hyvin toimivan kaveriporukan kasaan ovat kuitenkin ihan nautittavia kokemuksia. Valitettavasti pelimuodon kartat ovat melko tylsiä ja mitäänsanomattomia.

TF2 opettaa painimaan täytetyn jetin kanssa.

''Medic!''
TF2:n etu ja vahvuus muihin ilmaisiin ja maksullisiin nettiräiskintöihin on sen jatkuva taustatarina. Kaikki uudet päivitykset perustuvat sarjakuvan keinoin kerrottavaan tarinaan, jolla syvennetään Team Fortressin maailmaa. Sarjikset kannattaa lukea vaikkei pelistä niinkään välittäisi, sillä ne ovat ammattitaitoisia ja hauskoja.

TF2 on parhaita nettiräiskintöjä koskaan. Vaikka ikä alkaa jo pikkuhiljaa näkyä, ei meno ole hyytynyt, ja uudet pelaajat löytävät tiensä jatkuvasti pelin luo. Suosittelen.

+ Pelattavuus
+ Paljon pelimuotoja
+ Aseet
+ Hahmoluokat
+ Sarjakuvamainen grafiikka
+ Taustatarina
- Mann vs. machine
- Pelaajat jotka eivät keskity pelaamiseen

McPixel

Julkaistu: 2012
Alustat: PC, Mac, iOS, Android, Linux
Kehittäjä: Sos
Julkaisija: Sos Mikolaj Kaminski
Pelimoottori: -

McPixel on siitä hankala peli, että siitä on vaikea kertoa spoilaamatta kaikkia täysin käsittämättömiä juttuja. Yritetääs nyt silti.

Uhrataan neitsyt
McPixelin päähenkilö on tyyppi, jonka tavoitteena on pelastaa päivä. Ja sen hän joutuu tekemään monen monta kertaa. McPixelin tulee pelastaa päivä kahdenkymmenen sekunnin aikarajan puitteissa, ja tämä toteutetaan klikkailemalla pelimaailman kohteita ja liittämällä ne toisiinsa. Usein lopputuloksena on räjähdys.

McPixelin jokaisessa ''skenaariossa'' on monta vaihtoehtoista menettelytapaa, jotka on hauska kokeilla läpi jo ihan pelkästään mielenkiinnosta. Yleensä oikea ratkaisu on se kaikkeista älyttömin, ja hymy pelaajan kasvoilta ei hyydy. Välillä peli saattaa tuntua hieman itseään toistavalta, mutta se on helppoa antaa anteeksi.

McPixelin yksinkertainen pikseligrafiikka on selvää ja värikästä, ja harvoin pelimaailman objektit katoavat pikseleiden sekaan. Musiikkiraita toistuu muutamasta nopeatempoisesta mutta koukuttavasta kappaleesta, jotka ottavat varmasti päähän pidemmissä sessioissa.

McPixelin läpäisyyn ei mene kuin muutama tunti eikä uudelleenpeluuarvoa oikeastaan ole, mutta peliä on silti pakko suositella, Harvoin saa yhtä hyviä nauruja!

+ Hauska
+ Selkeä grafiikka
- Toisto

Weird Worlds: Return to Infinite Space

Julkaistu: 2005
Alustat: PC, Mac, iOS, Android
Kehittäjä: Digital Eel
Julkaisija: -
Pelimoottori: Proprietary

Weird Worlds: Return to Infinite Space on roguelike-tyyppinen pieni peli, jossa yksikään pelikerta ei ole samanlainen.

Oudot maailmat
Weird Worldissa pelaajan tehtävänä on tutkia satunnaisgeneroitua maailmaa. Pelaaja voi joko keskittyä tieteisiin, sotimiseen tai vain yleiseen häröilyyn. Alustyypistä riippuen pelaajalle annetaan tietty aika määrä, jonka sisällä tämän tulisi suorittaa esim. tutkimuksensa ja palata lopuksi takaisin kotiplaneetalleen palkkion toivossa.

Weird Worlds ei ole mitenkään pitkä peli, mutta sen uudelleenpelaamisarvo on loistava. Jokainen peliketa tuntuu erilaiselta, ja ikinä ei tiedä mihin matka päättyy; mustaan aukkoon vai vihollisten luoteihin. Tutkittavista planeetoista ja alienroduista saadaan kiitettävästi tietoa, ja pelaaja voi jopa löytää erään kuuluisan sateellitin.

Weird Worldsin taistelumekaniikka on pelin heikoin osa. Reaaliaikaiset taistelut ovat hitaita ja tylsiä, ja koostuvat lähinnä vihollisen automaattisesta tulittamisesta. Itse pyrin aina välttämään taisteluja, ja kävipä kerran niin että viholliset lähtivät pois kun lahjoitin näille kalan.

Weird Worlds: Return to Infinite Space on mukavaa ajanvietettä, jota voi pelata yhden pelin silloin tällöin. Pidemmissä sessioissa jatkuvasta aloitettavat uudet pelit kuitenkin alkavat olla tylsiä ja pelimekaniikan takia itseään toistavia.

+ Hauskaa ajamvietettä
+ Satunnaisgeneroitu maailma
- Taistelut
- Toisto

Narcissu 1st & 2nd

Julkaistu: 1st: 2005, 2nd: 2007
Alustat: PC
Kehittäjä: stage-nana
Julkaisija: insani, Agilis, Sekai Project
Pelimoottori: NScripter

Ennen Narcissusta pidin visuaalisia novelleja lähinnä mangafanien haihatteluna. Narcissuksen jälkeen olen jatkuvasti pyrkinyt löytämään lisää vastaavia.

Kesä
Narcissu kertoo nuoresta syöpäpotilaasta, joka kaiken masennuksensa keskellä törmää toiseen samassa tilassa olevaan. Kaksikko päätyy lopulta viettämään tunteikkaan ja kommelluksien täyttämän kesän, ja pelaaja/lukija joutuu pidättelelmään jatkuvasti kyyneliään.

Narcissu iskee kovaa. Tarina on pohjimmiltaan todella raaka, ja vaikka hahmot yrittävät pitää yllä iloista mieltään on selvästi nähtävissä kuinka rikki nämä ovat sisältäpäin. Pelaaja/lukija haluaisi itse tehdä jotakin auttaakseen näitä, muttei voi.

Narcissuksen grafiikka on melko minimalistista. Tekstin lisäksi ruudulla on lähinnä tunnelmallisia kuvia, välillä saattaa joku hahmokin pistäytyä kuvassa. Suurimmaksi osaksi Narcissu kuitenkin ratsastaa tekstin ja tunnelman voimalla.

En oiken tiedä pitäisikö Narcissu arvostella pelinä vai kirjana. Pelillistä sisältöä ei oikeastaan ole, lähinnä tarinan klikkailua eteenpäin. Oli miten oli, Narcissu kannattaa ehdottomasti tsekata, kyseessä on ilmainen muutaman tunnin tunnepläjäys.

+ Tunteikas
+ Hyvä tarina

Fallout 3

Julkaistu: 2008
Alustat: PC, Xbox 360, PS3
Kehittäjä: Bethesda Game Studios
Julkaisija: Bethesda Softworks, ZeniMax Media
Pelimoottori: Gamebryo

''War. War never changes.''
Fallout 3 vie meidät tuttuun ydinsodan jälkeiseen maailmaan. Ihmisten, supermutanttien ja luonnon välinen sota on kaikkialla, ja raunioituneissa kaupungeissa on lukuisia salaisuuksia, jotka vain odottavat löytäjäänsä.

Fallout 3:n päähenkilö on vaultilla kasvanut nuorukainen, joka joutuu yllättäen pakenemaan isänsä jalanjäljissä. Tästä alkaa seikkailu, jossa nuorukainen yrittää löytää isänsä ja samalla pelastaa maailman tai tappaa kaikki vastaantulijat ja kylvää tuhoa. Valinta on sinun.

Rakastan Fallouteissa vapauden määrää. Vaikka juonta on kiva seurata, pelkästään se mahdollisuus että voi lähteä samoilemaan minne haluaa tai vaikkapa istuskella baarissa tuo peliin syvyyttä. Usein juonitehtävissäkin voi itse valita reittinsä ja metodinsa, mutta mukana on toki myös paljon putkikohtauksiakin, aka. luolastoja.

Öh?

''You're SPECIAL''
Fallout 3:n taistelu on hauskaa ja taktista. Pelaaja voi rauhassa päättää tähtäämisestään V.A.T.S.-tilassa, ja samat säännöt pätevät niin NPC:n kuin pelaajaankin; yksi luoti voi tappaa. Taistelut voi myös usein kokonaan ohittaa mikäli haluaa keskittyä hiiviskelyyn, kuten itse tein.

Osa Fallout 3:n taistelun ja koko pelin persoonallisuutta on välillä täysin luokaton A.I. Monissa muissa peleissä tekoälyyn menisi hermot, mutta jotenkin sekopäinen A.I. sopii Falloutin muutenkin tärähtäneeseen maailmaan. Plussana myös se että taisteluja ei voi oikein etukäteen ennustaa.

RPG-tyyliin Falloutissa kerätään kokemusta ja tasoja sekä unlockataan uusia kykyjä, mutta kuitenkin peli on täysin mahdollista läpäistä pienitasoisena ja huonoilla aseilla, mikäli vaan osaa taktikoida ja sijoittaa rahansa oikein. Tai hyväksikäyttää bugeja!

Puhumalla kaikki selviää!

''I'm going to kill you SO MUCH''
Fallout 3:n hahmot ovat loistavia ja harvinaisen persoonallisia. Sivuhahmojen kanssa on mukava jutustella, ja osasta voi jopa saada seuralaisen tutkimaan tuhoutunutta maailmaa. Päähahmot ovat hyvin kirjoitettu, ja näiden motiivit ovat uskottavia. Edes viholliset eivät jää persoonattomiksi.

Pelin tapahtumapaikat ovat lähinnä harmaata rauniota ja erämaata, mutta monet kiinnostavat paikat pitävät maailmaa yllä. Washingtonin rauniot ovat omalla tavallaan karmivia, ja pelin suurimmat yhteisöt ovat rakentaneet itselleen kukin omanlaisen kaupunkinsa, esimerkiksi lentotukialuksen sisään. Vaultit ovat välillä jopa ahdistavia ja niihin ei tee mieli mennä ''ihan muuten vaan.''

Astronautin lepotauko.

Lisää? Lisää.
Fallout 3 on saanut viisi lisäriä, jotka ovat kaikki pelaamisen arvoisia. Operation: Anchoragessa päästään osallistumaan armeijasimulaatioon, joka on kaikessa epä-Falloutmaisuudessaan hauska välipala. The Pitt on lisäreistä ehkäpä paras, vieden pelaajan keskelle orjakauppiaiden kaupunkia. Pian on aika valita puolensa, sillä orjat aikovat nousta kapinaan.

Broken Steel lisää muutaman tunnin lisää pelattavaa pääkampanjan jälkeen. Pelaaja voi liittyä Brotherhood of Steeliin, ja levelkatto nousee kolmeenkymmeneen. Point Lookoutissa lähdetään veneellä Point Lookoutiin, jossa samoillaan suoalueella ja tutustutaan outoon kulttiin.

Lisäreistä järjettömin on ehdottomasti Mothership Zeta, jossa pelaaja napataan UFO-alukseen. Muuten ihan kiinnostava ja hauska lisäri on kuitenkin harmillisen täynnä bugeja, joten pelaamisesta ei aina meinaa tulla mitään.

Fallout 3 on ehdottomasti yksi parhaista peleistä ikinä, ja se kannattaa viimeistään nyt pelata läpi odottaessasi Fallout 4:ää.

+ Tarina
+ Maailma
+ Persoonalliset NPC:t
+ Haastava
+ Modattavuus
+ DLC:t
- Heikko A.I.
- Bugit ja lagit

Real Horror Stories Ultimate Edition

Julkaistu: 2014
Alustat: PC
Kehittäjä: GameORE
Julkaisija: Strategy First
Pelimoottori: ?

Joskus pelit ovat huonoja, ja sen ymmärtää. Jokainen ei voi onnistua. Toisinaan pelit ovat taasen niin huonoja, että tuntuu että voisi kävellä jyrkänteeltä alas.

''Kauhua''
Real Horror Stories on olevinaan kauhupeli, mutta se on lähinnä toistuvia huonosti toteutettuja jump scareja ja vastaavia. Surkeat netistä poimitut grafiikat eivät edesauta ollenkaan. Ja kun pelillinen sisältö koostuu jatkuvasta hotspottien klikkailusta ja käsittämättömistä puzzleista, en voi muuta sanoa kuin sen että Real Horror Stories lienee huonoin peli mitä olen ikinä pelannut. Ja minä olen pelannut paljon huonoja peliviritelmiä.

Miten on edes mahdollista että hotspotit eivät edes aina toimi ja peli on käynnistettävä uudestaan?

- Kaikki.