28 August 2015

Alice: Madness Returns



Julkaistu: 2011
Alustat: PC, PS3, Xbox 360
Kehittäjä: Spicy Horse
Julkaisija: Electronic Arts
Pelimoottori: Unreal Engine 3

Jotkut pelit ovat sellaisia että niitä odottaa ja odottaa. Itselleni Alice:Madness Returns on sellainen. Kun lopulta sain sen käsiini, pelkäsin pahinta ja toivosin parasta. Sainkin paljon enemmän.

Kaikki hyvin...?


Liisa mielisairaalassa
Alice: Madness Returns on sykähdyttävä kertomus nuoresta Alicesta, joka perheensä kuoleman jälkeen yrittää selvittää mitä tapahtui. Peli sijoittuu 1800-luvun(?) Lontooseen, jossa Alicen tie kulkee orpokodista mielisairaalaan.

Pelin tarina on kekseliäs, ja ihmemaailma sekä todellisuus tukevat hyvin toisiaan. Ihmemaailma on Alicen pakopaikka, hallusinaatio, joka kuitenkin joutuu vaaraan Alicen mielen järkkyessä. Alice päättää pelastaa Ihmemaan sekä oman mielensä, ja samalla palauttaa muistinsa.

Pelin hahmokatras on tuttu mutta häiriintynyt. Kaikki Liisa Ihmemaassa -hahmot ovat toki mukana, mutta vain... hulluina. Hassu hatuntekijä on karmiva ilmestys, ja pelintekijät eivät tosiaankaan ole säästellyt. Hahmot ovat osittain jopa sairaita mutta silti hullunkurisia, ja ääninäyttelijät suurimmaksi osaksi hyviä. Ihmishahmot ovat sarjakuvamaisia ja isopäisiä, ja varsinkin päähahmot jäävät hyvin mieleen. Alice itsessään on ehkäpä pelin aidoin hahmo, mikä lienee osittain jopa tarkoituksellista?

EN OLE LÄSKI!


Minne se kani meni?
Tuhoutuva Ihmemaa on omalla tavallaan kaunis. Alice käy niin lelukaupungissa, viktoriaanisilla tehtailla, linnoissa sekä meressä, eivätkä maailmat tunnu mitenkään pakotetuilta. Niitä on kuitenkin ehkä vähän liikaa, mutta ovat kaikki onneksi melko mieleenpainuvia.

Alicen vaatetus muuttuu aina maailman mukaan, ja erilaiset vaatteet tuovat erilaisia ominaisuuksia ainakin New Game+ -tilassa, joka aukeaa pelin läpäisyn jälkeen. Aseitakin voi päivittää tehokkaammiksi keräämällä hampaita, ja myös aseiden ulkonäkö päivittyy jokaisen uuden päivityksen mukana saatanallisemmaksi.

Kaunotar ja hirviö.
Hiirimättöä
Alice: Madness Returns sisältää kiitettävän määrän erilaisia vihollisia, joita kaikkia vastaan joutuu käyttämään erilaisia taktiikoita. Pelin alussa vielä tuntuu, että taistelu on lähinnä yhden napin painamista, mutta varsinkin lopussa on erilaisia aseita ja temppuja yhdisteltävä hektisesti selvitäkseen. Myös isompia vihollisia vastaan ja pomotaisteluissa on varsinkin ajoitus tärkeää.

Alice ottaa kiitettävästi vahinkoa, ja mikäli kuolema uhkaa voi siirtyä hysteria-tilaan, jolloin Alice ei ota ollenkaan vahinkoa ja esimerkiksi pippurisumutin ei ylikuumene. Hysteria antaa vielä viimeisen mahdollisuuden pelastautua mikäli kuolema uhkaa.

Näin me lennetään!
Ja taas putosin
Alice: Madness Returns on hyvä peli, mutta moitittavaakin on. Kontrollit ovat melko kulmikkaita ja välillä hieman arvaamattomia; monissa tasohyppelykohdissa meni hermot siihen kun hyppy ei suuntautunutkaan sinne minne piti. Tai sitten Alice ei hypännyt ollenkaan. Taistelut sen sijaan ovat usein melko helppoja, uusintayrityksiä ei varsinkaan normivihollisia vastaan juurikaan tule. Tallennuspisteet taasen ovat välillä sijoiteltu aivan käsittämättömästi.

Pelistä huokuu välillä viimeistelemättömyys sekä kiire. Jossain kohdissa tulee tunne että hypätään jonkun kohtauksen yli, ja muutamien maailmojen väliset siirtymät hiukan töksähtävät. Viimeisessä kentässä varsinkin tulee tunne että tekijöiltä on loppunut aika, sillä se tuntuu todella hätäisesti kokoonlaitetulta ja moni asia jää mysteeriksi.

Oliko tämä sittenkin Resident Evil?


Alice: Madness Returns on nautinnollinen ja härö seikkailu, jossa ei verta säästellä. Tämä kaipaisi kunnon uusintaversion ja pian!

+ Tarina
+ Hahmot
+ Miljöö
+ Viholliset
- Keskeneräisyyden tunne
- Tekoäly
- Kontrollit