Dishonored

Julkaistu: 2012
Alustat: PC, Xbox 360, PS3
Kehittäjä: Arkane Studios
Julkaisija: Bethesda Softworks
Pelimoottori: Unreal Engine 3

Dishonored on yksi viime vuosien pidetyimmistä peleistä. Hiiviskelyyn pohjaava peli on tosiaankin erittäin nautinnollinen kokemus, josta tulee kuitenkin mieleen eräs toinen legendaarinen peli...

Uniaika.

Henkivartija
Dishonored lähtee vauhdilla käyntiin. Henkivartija Corvo Attano palaa keisarinnan luo, joka kuitenkin salamurhataan ja tämän tytär kidnapataan. Corvo vangitaan ja höäntä syytetään murhasta. Kapinalliset auttavat Corvon vankilasta, ja tästä starttaa mielenkiintoinen ja kompakti tarina kohti keisarinnan tyttären pelastamista.

Dishonored yhdistää viktoriaanisen Englannin teolliseen vallankumoukseen, ja pelin miljöö onkin todella nätti. Valaanöljyllä pyöritetään sähkölaitteita, ja menneisyys ja nykyaika elävät harmoniassa. Peliin tuo lisäjännitystä kaupunkiin iskenyt ruttoepidemia, joka on tappanut ison osan ihmisistä ja rotat ovat vallanneet kadut.

Välillä voi vaan katsoa maisemia.

Puukko selkään ja karkuun
Dishonored pyrkii olemaan hiiviskelypeli, jossa on mahdollista edetä monilla eri tavoilla. Ketään ei tarvitse tappaa, ja viholliset voi laittaa vaikka tappamaan toisiaan. Käytännössä tämä ei toimi ihan niin hyvin, sillä liian usein vartijat näkevät jopa seinien läpi(!) ja hiiviskely on pilalla. Taistelut ovat haastavia, joten niihin ei kannata vapaahetoisesti joutua, varsinkaan usempaa kuin kahta vihollista vastaan.

Corvon taitoja voi päivittää, jolloin aukeaa uusia vaihtoehtoja etenemiseen. Itse käytin lähinnä teleporttausta ja vihollisten tomuksi muuttamista, jotka toimivat välillä hieman liiankin hyvin. Vihollisten tekoäly on yllättävän hyvää, ja nämä oikeasti tutkivat jos joku on kadonnut tai jostain löytyy ruumis.

Välillä pitää tarkkailla maisemia.

Corvo Freeman
Mainitsin aikaisemmin että Dishonored muistuttaa erästä toista peliä, nimittäin Half-Life 2:sta. Miljöö, tarina ja jopa hahmot ovat kuin suoraan Gordon Freemanin seikkailuista. Päähahmo on hiljainen muiden pelinappula, ympäristöä voi käyttää hyväksi, viholliset ja näiden laitteet ovat kuin suoraan Combineilta, päähenkilö petetään ja Dunwallin kaupunki kaikkine scifi-systeemeineen on kuin ilmetty antiikkinen City 17.

Dishonoredin halflifemaisuus on välillä todella häiritsevää, mutta toisaalta se on myös hauskaa ja tuo peliin aivan uuden aspektin, sillä tietty tuttuus saa pelaajan uppoutumaan peliin paljon paremmin. Valitettavasti Dishonored on aivan käsittämättömän lyhyt, mutta jatko-osa on onneksi jo tekeillä.

+ Tekoäly
+ Miljöö
+ Hahmot
+ Tarina
+ Hiippailu
- Rotat (hyih)
- lyhyt