The Elders Scrolls V: Skyrim

Julkaistu: 2011
Alustat: PC, Xbox 360, PS3
Kehittäjä: Bethesda Game Studios
Julkaisija: Bethesda Softworks
Pelimoottori: Creation Engine

Skyrim oli julkaistaessaan superhitti. Pelin taika ei ole neljän vuoden jälkeen kadonnut minnekkään, kiitos aktiivisen modiyhteisön sekä omistautuneen fanikunnan. Skyrim on osa populaarikulttuuria, mutta onko peli todellakin niin hyvä kuin väitetään?

Hevonen heikoilla jäillä.

Dovahkiin
Skyrimin tarina on melko yksinkertainen. Pelaajaa ollaan teloittamassa, mutta lohikäärmeen hyökkäys antaa tälle mahdollisuuden paeta. Pian pelaaja on kekskellä siviilisotaa, mutta kukaan ei tunnu uskovan lohikäärmeiden paluuseen. Selviää että sankari on Dragonborn, jonka tehtävänä on pysäyttää lohikäärmeiden paluu.

Pelin pääpahis on Alduin-niminen lohikäärme, joka aikoo tuhota maailman. Pelaaja hankkii liittolaisia ja etsii legendaarista Elders Scrollsia tuhotakseen Alduinin ja pelastaakseen maailman. Pääjuoni on kiinnostava, ja se vie pelaajan komeisiin maisemiin ja tutustuttaa mielenkiintoisiin NPC-hahmoihin.

Pääjuonen lisäksi Skyrimin maailmassa on TODELLA PALJON lisätehtävää, joiden parissa saa kulutettua kymmeniä tunteja. Melkein kaikista kylistä ja kaupungeista löytää tekemistä, ja aina ei tarvitse edes seurata mitään tiettyä juonta, vaan tarinoita voi luoda itse. Tai niin ainakin itse tein.

BURN!

Jaarleja ja juoppoja
Skyrimin hahmokatras on laaja, mutta välillä hieman itseään toistava. Sotilaat toistavat samoja fraaseja, ja verrattuna esimerkiksi Fallouteihin ovat päähahahmot ehkä hieman tylsiä.

Tekoäly on taattua Bethesdaa. Tiimikaverit saattavat jäädä jumiin, viholliset hyppivät alas jyrkänteiltä ja kaupunkilaiset kävelevät pitkin seiniä. Myöskin pelin legendaariset hevoset saavat hymyn huulille; melkein pystysuora seinä ei ole este eikä mikään. Onneksi on modeja.

Vihollisia on paljon, ja mikäli haluaa olla oikein paha sankari, kaikki ovat vihollisia. Löytyy ryöstäjiä, luurankoja, lohikäärmeitä, susia, zombeja, mammutteja, örkkejä, jättiläisiä... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vihollisten tekoäly toistaa usein samaa rataa, täysillä päälle, mutta joukossa on myös poikkeuksia, kuten maget ja jousiampujat. Viholliset osaavat myös vaihtaa tarvittaessa asetta ja käyttää lääkintäloitsuja, mikä tuo taisteluun lisähaastetta.

Missä kaikki ovat?

Vuorille
Skyrimin pelimekaniikka on yksinkertaista hiirimättöä. Toisella napilla blokataan ja toisella hyökätään. Taikuus ja jousipyssyt tuovat taisteluun lisää syvyyttä, ja hiipailukin on mahdollista, mutta ei aina niin tehokasta. Itse kehitin hahmostani lähinnä lähitaisteluun keskittyneen tappajan, joka tarpeen tullen pystyi eliminoimaan vihollisia kaukaa jousilla ja parantamaan itsensä.

Pelin maisemat ovat näyttäviä, ja siellä olemisen tunne on vahva, Vaikka grafiikan taso heittelee ja osa tekstuureista on mitä on, on Skyrim todella nätti peli varsinkin modattuna. Huomasin että jäin välillä vain ihailemaan maisemia tai palelemaan lumimyrskyn keskelle vaikkei se ole mahdollista (siihenkin löytyy modi).

Hot Dog.

Skyrimin potentiaali paljastuu modattuna. Itse esimerkiksi korvasin pelin alkuperäiset tylsät ja turhat tiimiläiset kiinnostavemmilla ja hyödyllisemmillä, sekä kasvatin jo valmiiksi suurta asevalikoimaa. Peliin on myös lukuisia pieniä mutta sitäkin tärkeämpiä modeja, joilla pelattavuus paranee. Käy sääliksi konsolipelaajia jotka joutuvat pelaamaan bugista ja rumaa alkuperäisversiota!

Skyrim on mahtava peli, johon tulee varmasti palattua vielä monta kertaa. Modien avulla peliin ei voi ikinä kyllästyä!

+ Maailma
+ Juoni
+ Lohikäärmeet
+ Tekeminen ei lopu
- Bugit
- Hevoset