Alan Wake

Julkaistu: 2010/2012
Alustat: PC, Xbox 360
Kehittäjä: Remedy Entertainment
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Pelimoottori: custom built

Alan Wake, kuuluisa kirjailija, joutuu mielenkiintoiseen seikkailuun lomamatkallaan Bright Fallsin kylään. Alanin vaimo kidnapataan, ja pian Wake taistelee pimeästä sikiäviä hirviöitä vastaan läpi pimeiden metsien ja hylättyjen alueiden pelastaakseen vaimonsa. Kuulostaa Stephen Kingin romaanilta.

Pelkäätkö pimeää?
Alan Waken konsepti on kieltämättä mielenkiintoinen. Peli on jaettu TV-sarjamaisiin pätkiin, ja Alan Wake toimii ikäänkuin kertojana selittäessään tapahtumia ja henkilöhahmoja. Sen enempää spoilaamatta mielenkiintoista tarinaa, kerrottakoon että se on erittäin hyvä ja tukee hyvin TV-sarjamaisuutta. Wake ja hänen vaimonsa lähtevät lomalle, vaimo kidnapataan ja Wake lähtee etsimään tätä. Pian hän huomaa taistelevansa Bright Fallsiin pesiytynyttä pimeyttä vastaan.

Alan Wake tarina on täynnä outoja ja jännittäviä käänteitä, ja jylhät vuoristomaisemat sopivat peliin kuin nakutettu. Maailmaa syvennetään vielä erinäisillä radiolähetyksillä sekä sivullisten keskusteluilla, ja aina välillä voi jäädä katsomaan Night Springs -tv-sarjaa, joka on oikeasti hyvä. Tähän taustalle vielä Poets of the Fallin musaa, ja maailma tuntuu aidolta, mikä on harvinaista yliluonnollisia tapahtumia käsittelevissä peleissä.

Sivuhahmot ovat mielenkiintoisia. Barry, Alanin manageri, on kaikessa ärsyttävyydessään jollain tapaa hellyyttävä sidekick. Kahvilatyöntekijä Rose on todella kova Waken kirjojen fani, Cynthia Weaver vaikuttaa alussa vain höpsöltä vanhalta rouvalta, mutta osoittautuukin korvaamattomaksi kumppaniksi.

Joku taitaa olla fani.

Valoa kohti
Alan Waken taistelumekaniikka on piristävä; ensin vihollisten suoja tuhotaan valolla, ja vasta tämän jälkeen näitä kuritetaan tuliaseilla. Taistelu on muutenkin mukavan kinkkistä, sillä harvoja taisteluja pääsee räiskimällä läpi. Taisteluita pystyy myös pakenemaan juoksemalla kohti seuraavaa valoisaa paikaa, jolloin viholliset mystisesti vain katoavat. Varsinkin lopussa tätä taktiikkaa tulee suurten vihollisjoukkojen keskellä käytetty enemmänkin. Alan Wake ei ole muutenkaan vahvimmillaan kun vihollisia on enemmän kuin viisi; Alan ei pysty ottamaan paljoa vahinkoa, ja kun vihollisia tulee joka puolelta olet umpikujassa. Onneksi peli jakaa esimerkiksi valopistooleja sen verran avuliaasti, että jumiin jääminen on yleensä vain oma moka. Vihollistyyppejä on kiitettävästi; ei liikaa eikä liian vähän, jolloin oppii tuntemaan näiden käytöksen mutta samanaikaisesti pieni yllätyksellisyys taisteluissa pysyy.

Ihan hyvää tasitelumekaniikkaa häiritsee erittäin kankea kirjailija. Alan liikkuu kiikkerästi eikä aina käänny ihan sinne minne pitäisi. Alan myös peittää häiritsevän suuren osan ruudusta, mutta tähän on vain pakko totutella.

Alan Wakessa päästään myös ajamaan, mutta ajoneuvojen kontrollit ovat myöskin melko kankeat. Ajo-osuudet ovat kuitenkin lähinnä suoraa tietä, joten tämä ei häiritse.

Maistakaas valoa!

Alan Waken PC-versio sisältää myös kaksi bonusjaksoa joita en jaksanut ruveta ainakaan vielä pelaamaan, joten palaan niihin myöhemmin.

Alan Wake on hyvä ja kiinnostava peli, joka olisi toiminut paremmin ehkä muutamaa tuntia lyhyempänä ja vähemmällä taistelulla.

+ taisteluissa pakko keskittyä, ei voi vaan räiskiä
+ hyvä tarina
+ tv-sarjamaisuus
+ hahmot
- kiikkerät kontrollit
- pelimäinen
- lopussa pelkkää taistelua
- toisto
- pakollisen tuntuiset puzzlet