Altitude

Julkaistu: 2009
Alustat: PC, Mac, Linux
Kehittäjä: Erik Measure, Karl Sabo
Julkaisija: Nimbly Games
Pelimoottori: Java

Tuntuvatko lentosimulaattorit liian vaikeilta? Kokeile Altitudea!

Nappulaliigaa.

Värikästä ilmasotaa
Altitudessa kaksi sarjakuvamaisista lentokoneista muodostettua tiimiä taistelee toisiaan vastaan erilaisissa pelimuodoissa. Löytyy deathmatchia, tukikohdan valloitusta ja jopa jalkapalloa! Vihollisia rökitetään erilaisilla koneilla ja erikoisaseilla.

Altitude on pohjimmiltaan yksinkertainen peli. Toisella hiiren näppäimellä ammutaan já toisesta laukaistaan erikoiskyky. Lentäminen voi aluksi tuntua oudolta, mutta kunhan siihen tottuu on se hauskaa. Koneet eivät vaurioidu törmäyksistä, mutta vapaaseen pudotukseen sen sijaan ei kannata joutua, sillä se on yleensä tie varmaan kuolemaan.

Tuosta olisi pitänyt antaa punainen kortti!

Altitude on miellyttävän, joskin halvan näköinen peli. Lentokoneet ovat värikkäitä ja hyvin tehtyjä, mutta sen sijaan kentät vaikuttavat siltä että ne on rakennettu kiireellä. Onneksi pelistä löytyy mainio kenttäeditori.

Altitude on hauskaa oikeiden ihmisten kanssa, sillä botit ovat hieman tyhmiä. Valitettavasti pelaajamäärät ovat nykyään melko alhaiset, ja suurin osa pelaajista on futisservuilla, jolloin muut pelimuodot jäävät hieman pimentoon.

Botit hyökkää!

Altitude on mukavaa ajavietettä halpaan hintaan, joka kuitenkin kärsii pelaajakadosta ja keskeneräisyyden tunteesta.

+ Hauska
+ Tasapainoinen
- Vähän pelaajia
- Halvan oloinen

Mini Ninjas

Julkaistu: 2009
Alustat: PC, Mac, Nintendo DS, PS3, Wii, Xbox 360
Kehittäjä: IO Interactive
Julkaisija: Eidos Interactive
Pelimoottori: ?

Muistan kun pelasin aikoinaan Mini Ninjasin demoa Steamissa. Peli aiheutti jatkuvasti ''awws''-elämyksiä, ja jäin vain odottamaan että saisin koko version. Siihen kului lopulta muutama vuosi, mutta odotus oli sen arvoista.

Lapsityövoimaa
Mini Ninjas kertoo Hiron tarinaa tämän tasitellessa pahoja samuraita vastaan vapauttaakseen maailmansa. Hiron matkaan lyöttäytyy myös kolme muuta sankaria, joiden erilaisia kykyjä käytetään vaihtelevasti puzzleissa ja taisteluissa.

Mini Ninjasin taistelu on melko yksinkertaista, lähinnä saman napin hakkaamista kunnes vihollinen kuolee... anteeksi, muuttuu söpöksi eläimeksi. Se, millaiseksi eläimeksi vihollinen muuttuu, määrittyy tämän koon mukaan; pienemmistä tulee esimerkiksi kettuja, suuremmista pahiksista vaikkapa karhuja.

Mini Nijas sisältää myös hiiviskelyä. Hiro voi joko piileskellä korkean nurmikon peitossa tai naamioitua eläimeksi. Usein hiiviskely on paras vaihtoehto, sillä varsinkin lopussa vihollisjoukot käyvät melko suuriksi ja haastaviksi. Pelin tallennuspisteetkin on sijoitettu sen verran tyhmästi, että joskus niistä voi vaan juosta ohi tallentamatta.

Lentävä samurai.

Oikea vihollinen
Mini Ninjas on söpö peli, mutta yksinkertainen grafiikka on pidemmän päälle vähän tylsää. Vihollsitenkaan designissä ei ole kauheasti vaihtelua, ja samoihin persoonattomiin vastustajiin kyllästyy melko nopeasti. Hiron matkaa vaivaavat myös lukuistat bugit sekä täysin holtiton kamera. Putosin usein kallioilta alas kun kamera halusi välttämättä katsoa väärään suuntaan.

Mini Ninjas on todella konsolimainen peli, tyhjät kentät, kerättävät esineet ja yksinkertaistettu taistelu muistuttavat kaikki konsolien rajallisuudesta. Peli tuntuu myös kovin hätäisesti viimeistellyltä, sillä monet bugit olisi saanut pienellä vaivalla korjattu.

Pandaa ei kinosta.

Puutteineenkin Mini Ninjas on nautittava seikkailu, joka saa väkisinkin hymyn hiipimään kasvoille.

+ söpö
+ hauska
- kamera
- bugit
- persoonattomat vastustajat

Borderlands

Julkaistu: 2009
Alustat: PC, Xbox 360, PS3
Kehittäjä: Gearbox Software
Julkaisija: 2K Games
Pelimoottori: Unreal Engine 3

Borderlands on joukosta erottuvalla grafiikalla, lukemattomilla aseilla ja hauskoilla hahmoilla varustettu räiskintä, jota voi pelata niin yksin kuin kaverinkin kanssa.

Tervetuloa Pandoralle
Borderlands sijoittuu Pandora-nimiselle planeetalle, jossa pelaaja voi valita neljästä täysin erilaisesta hahmotyypistä mieluisensa. Nämä valut hunterit metsästävät legendaarista vaultia, mutta matkalla on tietysti mutkia. Pelaaja taistelee joko yksin tai muiden pelaajien kanssa tiensä kohtia vaultia läpi lukuisten näyttävien maisemien ja yllättävien juonenkäänteiden. Ja tosiaan taistelee; Borderlandsissä ei puzzleilla tai muutenkaan hidastella, vaan vihollisia tulee joka tuutista.

Borderlands tarjoaa lukemattomia aseita, mikä on yksi pelin vahvuuksista. Jokainen löytää varmasti suosikkinsa, eikä peli edes pakota jämähtämään tiettyyn asetyyppiin; vaikka kehittäisit hahmostasi tarkka-ampujan, voit ihan hyvin räiskiä haulikolla.

Yksin tai yhdessä
Borderlands on rakennettu co-opiksi, mutta sen voi läpäistä myös yksinkin. Yksinäisen vault hunterin matka ei ole helppo, mutta taktikoinnilla ja varovaisuudella jumiin ei useinkaan jää. Pomotaisteöut saattavat tuottaa päänvaivaa, mutta usein näissäkin löytyy jokin jekku jota voi hyödyntää.

Borderlandsin ajoneuvot helpottavat pitkien matkojen taivaltamista, mutta niiden ajotuntuma on kauhea. Hiirellä ohjaus ei vaan ole paras ratkaisu ajamiseen. Toisaalta pieni sekavuus sopii pelin sekopäiseen maailmaan.

Lisää räiskintää
Borderlandsiin on julkaistu neljä ihan kelpo lisäriä. Claptrap's new robot Revolution on vinksahtanut kertomus siitä kuinka robotit päättivät aloittaa vallankumouksen, The Secret Armory of General Knoxx tuo lisää pomotaisteluita ja mittavan asekätkön löydettäväksi, ja oma suosikkini The Zombie Island of Dr. Ned lisää peliin... Noh, zombit tietysti. Lisäreistä eniten co-opiin suunnattu Mad Moxxi's Underdome Riot on yksinpelaajalle ehkä vähän turhauttava, mutta nautittava sekin.

Borderlands on todella hyvä räiskintä, jonka parissa tulee vietetty tuntikausia pelkästään sen parhaan aseen löytämiseksi. Suosittelen.

+ vinksahtanut maailma
+ graafinen tyyli
+ viholliset
+ aseet
+ hauska tarina
- ajotuntuma
- välillä turhauttava yksinpelaajalle